Kuluneella viikolla sain ylpeänä todeta Ylen uutisoimana, että kotitalous oppiaine on kohonnut koulujen suosikkiaineeksi. Tämä on näkynyt ihan käytännön työssäkin. Suosion syyksi epäiltiin television kokkiohjelmia.
Ruuanlaitto on trendikästä ja käytännönläheisyys innostaa oppimaan. Oppimisenhan ei tarvitse olla tylsää ja tyhmää. Nykyaikaiset opetusvälineet smartboardit ja dokumenttikamerat mahdollistavat köksässäkin monia asioita. Jos kotitalous valitaan oppiaineeksi siksi, että tunneilla on kivaa, niin sehän on vaan hyvä asia. Helpolla tunneilla ei kuitenkaan pääse, valinnaisaineenakin kotitalouden opetussuunnitelma sisältää tärkeitä aiheita, jotka opitaan käytännössä toimimalla. Opettajalla on myös tunneilla mahtava mahdollisuus keskustella oppilaiden kanssa erilaisessa oppimisympäristössä.
Moni kotitalousopettaja on varmasti huomannut, että kotitalouden perustaidot eivät enää siirry perheissä kuten ennen. Vanhempien ajan vievät työt ja harrastukset, eikä näyttelykeittiöönkään tahdota päästää lapsia sotkemaan. Tästä johtuen peruskoulun 7-luokkalainen ei välttämättä tunnista porkkanaa eikä perunaa, saati sitten osaa käsitellä niitä oikein (esimerkiksi pestä tai kuoria). Seiskaluokan syksyllä koetaan "ahaa-elämyksiä", kun rikotaan ensimmäistä kertaa elämässä kananmuna tai avataan säilyketölkki vanhanmallisella purkinavaajalla. Myös pikkuleipäohjeen jauhotettu pöytä selviää oppituntien myötä!
Köksä on kivaa ja sen valitsee suurin osa peruskoululaisista valinnaisaineeksi. Oppimisen ilo ja innostus on siminnähtävää. "Ope tuu tsiikaa tätä piirakkaa!" -huudahdukset ja onnistuneen tuotoksen kuvaaminen ylpeänä sosiaaliseen mediaan, pitävät opettajan tyytyväisenä. Tiedän tekeväni tärkeää työtä - syödä pitää aina, vaikka kuinka maailma muuttuisi! Ja saattaahan omassa luokassani kokata tulevaisuuden Masterchef tai Tomi Björk..
Toivottavasti kotitalous säilyy jatkossakin tärkeänä osana perusopetusta!
 |
| Kuvituksena seiskaluokan ikisuosikki - pirtelö! |
Lähetä kommentti